Hyvin menee!

Ensimmäinen päivä meni helposti. Aamusta asti hallitsin syömistä eikä se mua. Tämä on mun ultimate tavoite. Söin omien hyväksi havaittujen oppieni mukaan. Himoja sokeriin ei ollut vaikka komeampi puoliskoni mutustelikin lauantain leffaillasta jääneitä irtokarkkeja. Täytyy muuten sanoa ettei ollut mun sitten pussi. Sellaista ei vaan tapahdu, että jotain multa muka jäisi herkkuja syömättä. Vaikka näin pääsisi jostain kumman syystä tapahtumaan niin ne huutelee mulle kaapista niin kauan kunnes kaikki on syöty. Oh lord.

Hyvään päivään ei todella kannata nyt tuudittautua, tiedän. Pahin on vasta edessä. Onneksi tiedot, taidot ja oman kropan tuntemus on hyvä, joten niihin on vaan luottaminen. En ole ensimmäistä kertaa liikkeelle. Tällä kertaa aion vaan mennä vaikka läpi harmaan kiven. Hmmm, niin ja pysyä siinä. Tahdon voida paremmin ja pudottaa painoa niin etten jää jojoilemaan. Tahto on niin kova ettei muita vaihtoehtoja ole kun muuttaa omia elämäntapoja.

Tänään on päivä sujunut myös hyvin. Tein iltaruuaksi perus jauhelihakeittoa, jonka olen löytänyt nyt syksyllä uudelleen. Niin hyvää ja helppoa perusruokaa!

Heh, tänään tuli ensimmäinen houkutus. Miehen irtokarkki pussi ei nimittäin eilen edes houkuttanut. Onneksi se valkkaa aina kaikki pahat karkit, terveisiä vaan. Torjuin tämän oikean houkutuksen hienosti vaikka juuri tulikin mieleeni miltä olisi maistunut creme bruleen makuinen konvehti. Taivaalliselta aivan varmasti. Mikä mua vaivaa! Itsekuri kaivetaan nyt vaikka selkärangasta.